Toiminnanohjauksen vaikeuksia esiintyy usein ADHD-ihmisillä ja autismikirjolla olevilla. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Mitä on toiminnanohjaus, ja minkälaisia haasteita siihen liittyy?

Toiminnanohjaus on oman toiminnan valvontaa, suunnittelua ja muokkaamista. Osa toiminnanohjauksesta on tietoista, osa tiedostamatonta. Toiminnanohjauksen avulla ihminen pyrkii saavuttamaan tavoitteensa; lievätkin vaikeudet oman toiminnan säätelyssä voivat merkittävästi haitata arjesta suoriutumista.

Ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi toiminnan suunnittelussa, aloittamisessa, jatkamisessa tai saadun palautteen hyödyntämisessä. Tehtäviä voi olla vaikea jakaa osiin, tututkaan tehtävät eivät muutu rutiineiksi ja toisaalta muodostuneita rutiineja on vaikea muuttaa. Tehtävien kestoa ja ylipäänsä aikaa voi olla hankala hahmottaa. Tekeminen voi olla huolimatonta ja impulsiivista. Negatiiviset tunteet voivat olla suhteettoman voimakkaita, ja niistä voi olla vaikeaa päästä yli. Nämä ovat joitakin esimerkkejä.

Toiminnanohjauksen vaikeudet ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä, eri tilanteissa ja eri elämänvaiheissa. Vaikka ihminen olisi hyvä hallitsemaan tunteitaan, hänellä voi olla merkittäviä vaikeuksia toiminnanohjauksen muilla osa-alueilla. Kaikilla on joskus vaikeuksia toiminnanohjauksen kanssa esimerkiksi väsymyksen tai kriisin vuoksi. Suurimmalla osalla nämä ongelmat ovat kuitenkin tilapäisiä, ja syyn ratketessa ongelmatkin poistuvat. Joidenkin ihmisten elämää ne kuitenkin sävyttävät aina.

Tavallisesti usein toistettu toiminto muuttuu rutiiniksi: laitat avaimet tiettyyn paikkaan tullessasi kotiin, peset hampaat aamuisin, puet vaatteet päälle oikeassa järjestyksessä; toki tiedostat tekeväsi nämä asiat, mutta sinun ei tarvitse erikseen muistaa niitä. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, rutiineja. Kun toiminnanohjauksen kanssa on haasteita, saattaa tällaisiinkin asioihin joutua keskittymään joka kerta erikseen. Oma toiminta ei automatisoidu.

Vaikka jonkin tehtävän muistaisikin, voi sen aloittaminen olla haastavaa. Jos tehtävää ei osaa pilkkoa osiin, voi olla haastavaa hahmottaa mistä se tulisi aloittaa. Kohtuullinenkin työmäärä voi tuntua ylivoimaiselta, jos sen kokee yhtenä valtavana urakkana, eikä joukkona pienempiä tehtäviä; voi olla esimerkiksi vaikeaa hahmottaa kuinka paljon aikaa kulhon, kattilan sekä kymmenen lautasen ja lasin tiskaamiseen menee — on vain valtava tiskivuori, joka pitäisi saada kerralla puhtaaksi.

Toiminnanohjauksen haasteilla ei ole yhteyttä älykkyyden kanssa. Toiminnanohjauksen taitoja voi opetella, mutta neurologisiin poikkeavuuksiin liittyvät haasteet eivät johdu älyn, halun tai harjoituksen puutteesta — ne johtuvat neurologisista poikkeavuuksista. Ei ole hyödyllistä sanoa, että täytyy vain yrittää kovemmin; toistuvat moitteet heikentävät itsetuntoa, ja saattavat lopulta lannistaa ihmisen täysin. Miksi edes yrittää, jos ei koskaan kuitenkaan kelpaa?

Toiminnanohjauksen haasteita voi hallita usein eri tavoin, riippuen täysin ihmisestä ja tilanteesta. Aina on kuitenkin tärkeää huolehtia perustarpeista: riittävästä unesta, terveellisestä ruoasta, riittävästä liikunnasta ja säännöllisestä elämänrytmistä. Vaikka ihminen olisi taitavakin jossakin asiassa, saattaa hän tarvita apua sen strukturoinnissa. Perustarpeiden lisäksi toiminnanohjauksen tukemisessa kannattaakin muistaa kolme koota: Kalenteri, Kirjalliset (tai Kuvalliset) ohjeet, ja Kärsivällisyys.

Toiminnanohjauksen ongelmat voi usein saada hallintaan, eikä niiden tarvitse rajoittaa elämää. Lähipiirin on tärkeää muistaa, etteivät ongelmat johdu kurittomuudesta tai piittaamattomuudesta. Etenkin lasten kohdalla on paljon hyödyllisempää kannustaa ja kehua onnistumisista, kuin moittia epäonnistumisista.

Aiheesta lisää:

• HUS
• Wikipedia