Kuinka ADHD-tutkimuksiin?
Äskettäin Helsingin Sanomissa olleen haastatteluni vuoksi olen saanut jonkin verran yhteydenottoja, joissa on kyselty neuvoja, kuinka oman tai lapsensa kohdalla epäillyn ADHD:n saisi tutkituksi. Valitettavasti en osaa nimetä lääkäreitä joihin olla yhteydessä, mutta tässä joitakin yleisohjeita, joiden avulla asiassa toivottavasti pääsee eteenpäin!
Aivan ensiksi täytyy todeta, että hyvinkin samankaltaiset oireet voivat johtua myös jostain muusta kuin ADHD:sta. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai kaksisuuntainen mielialahäiriö voivat aiheuttaa oireita, jotka on helppo sekoittaa ADHD:hen. ADHD voi kuitenkin esiintyä näiden muiden sairauksien kanssa samanaikaisesti. Tutkimuksiin kannattaa kuitenkin aina hakeutua jos ADHD-epäily herää, sillä syy oireisiin on hyvä selvittää, olipa se sitten mikä hyvänsä.
Diagnoosipolku voi alkaa esim. terveyskeskus- tai koululääkärin lähetteestä. Julkisella puolella kannattaa aina hakeutua omasta hoidosta ensisijaisesti vastaavan lääkärin vastaanotolle. Toinen vaihtoehto on tiedustella yksityisten terveyspalveluiden tuottajien ajanvarauksista ADHD:hen perehtynyttä psykiatria tai neurologia – tässä tapauksessa kannattaa muistaa mainita, onko kyse lapsen vai aikuisen diagnosoinnista. Diagnosoinnissa voi kestää, mutta odottelu on usein sen arvoista: oikealla diagnoosilla voi olla merkittävä vaikutus elämään, ja siinä suhteessa vuosikin on aika lyhyt aika.
Lääkärin vastaanotolle kannattaa valmistautua hyvin, jotta asia lähtee etenemään. Usein on hyödyllistä etukäteen listata omia havaintoja sellaisista vaikeuksista, joiden ajattelee olevan normaalista poikkeavia. Listan laatimisessa voi olla avuksi tutustua ADHD:n diagnoosikriteereihin. Jos oireet eivät ole paperilla, ne tuppaavat aika helposti vastaanotolla unohtumaan. Lisäksi mukaan kannattaa ottaa kaikki sellaiset peruskoulun todistukset, joissa on merkintöjä keskittymis- tai tarkkaavaisuusongelmista, tai huolimattomuusvirheistä. Todistukset yleensä nopeuttavat prosessia, mutta välttämättömiä ne eivät ole.
Sitten kun tutkimuksiin on päässyt, kannatta niissä olla aina rehellinen. Oikean diagnoosin avulla saa oikeanlaista apua!
Päivitän näitä vinkkejä, jos keksin hyödyllistä lisättävää. Ehdotuksia saa laittaa!
ps. Tällä kirjoituksella en tarkoita sanoa, ettei minuun saisi olla yhteydessä, jos kokee tarvitsevansa neuvoja tai muuten haluaa jakaa tarinaansa. Luen ja vastailen viesteihinne oikein mielelläni!
7 thoughts on “Kuinka ADHD-tutkimuksiin?”
Hei! Olen yrittänyt etsiä tietoa add-lääkityksistä 30 ikävuoden jälkeen, että mitä silloin käytetään. Käsittääkseni ei voida enää samoja käyttää, kuin nuoremmalla iällä, minkälainen on 30v jälkeen käytettävien lääkkeiden teho? En oikein löytänyt aiheesta mitään tietoa itse, niin ajattelin kysellä, jos sinä osaisit aiheeseen jotain sanoa.
Yli 30-vuotiaiden hoidossa käytetään pääosin samoja lääkkeitä kuin lastenkin kohdalla. Tietääkseni ainoa poikkeus on guanfasiini, jonka tehosta aikuisten ADHD-oireisiin ei ole riittävästi näyttöä.
Monet ADHD-aikuiset hyötyvät ainakin jostakin lääkkeestä, mutta eivät kaikki. Yleensä lääkehoito aloitetaan myös aikuisilla metyylifenidaateilla pienimmällä mahdollisella annoksella, jota nostetaan hiljalleen, kunnes riittävä hoitovaste on saavutettu. Metyylifenidaatti-valmisteissakin on eroja, ja joillekin saattaa sopia vain jonkin tietyn valmistajan lääke.
Lääkehoidon mahdollisuuksista kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, jos kokee lääkehoidolle olevan tarvetta. Jos ensimmäinen kokeiltu valmiste ei sovi, niin kannattaa kokeilla kaikki vaihtoehdot läpi, sillä rinnakkaisvalmisteiden välilläkin on suuria eroja lääkeaineen imeytymisessä.
Lisätietoja niin lääkehoidosta kuin muistakin ADHD:n hoitomuodoista löytyy Käypä hoito -suosituksesta.
Hei, hakeuduin ADD -diagnosoinnin tutkimuksiin, koska HS:n haastattelussa kertomasi elämäntarina kuulosti täysin samalta kuin omani. – Olin aina luokan paras peruskoulussa, mutta lukiossa suoriuduin heikoiten kaikista. Tein ensin pari kotitestiä, joista sain melkein täydet ADD -oireisiin viittaavat pisteet. Psykologi teki minulle runsaasti testejä, mutta hän oli sitä mieltä, ettei minulla voi olla ADD tyyppistä neurologian poikkeavuutta, koska muistissani ei ollut mitään vikaa.
– Olisin kysynyt, voiko muistin toiminnan perusteella tehdä diagnoosia. – Ymmärsin, että myös sinulla ei ollut muistin suhteen ongelmaa ennen lääkehoitoa, kun kerran suoriuduit peruskoulussa hyvin.
Hei!
Muistiani on tutkittu diagnosoinnin yhteydessä, ja kuten psykologi asiaa kommentoi, se toimii normaalisti, kun sinne on jotain saatu. Ongelma on siinä, että usein keskittyminen herpaantuu kesken kaiken, eivätkä asiat koskaan pääse työmuistista pitkäkestoiseen muistiin. Tätä ongelmaa minulla on esiintynyt aina, joskin lääkehoito on merkittävästi vähentänyt unohtelua – lääkeet auttavat pitämään keskittymistä yllä, joten asiat myös tallentuvat paremmin. Lääkitys on siis vaikuttanut muistamiseen ainoastaan positiivisesti.
Koulussa unohtelin usein ottaa koulutarvikkeita mukaan. Tunneilla asioista jäi päähän kuuntelemalla sen verran, että loput pystyin päättelemään. Esim. kertotauluja en koskaan oppinut ulkoa, vaan laskin kertolaskut aina päässä. Tämä riitti siihen, että pärjäsin ihan kohtalaisen hyvin, mutta varsinainen huippuoppilas en ollut – muistaakseni lukuaineiden keskiarvo päättötodistuksessani oli 8,7.
Huonomuistisuus ei kuitenkaan ole mikään ehdoton edellytys ADHD-diagnoosille, vaikka se kieltämättä usein oireistoon liittyykin. Jos katsoo Käypä hoito -suosituksessa määriteltyjä diagnoosikriteereitä, niin keskittymiskyvyttömyys osuuden kriteerit voivat hyvinkin täyttyä ilman, että muistin kanssa olisi ongelmia. Ellet ole psykologin luona lääkärin lähettämänä eikä hän halua laittaa asiaa eteenpäin muistiongelmien puutteen vuoksi, niin kannattaa pyytää häntä tutustumaan Käypä hoito -suositukseen.
Hei Susa!
Kuten Klaus jo vastasikin, muistin “toimivuus” ei poissulje ADHD:n (tarkkaamattomuuden tai yliaktiivis-impulsiivisuuden piirtein olevaa) mahdollisuutta. Muistilla saattaa oireilla, mutta näin ei kaikilla ole. Itse työskentelen neuropsykiatrian parissa ja suosittelen kääntymään asiassa myös lääkärin puoleen, mikäli haluat tutkimuksia viedä eteenpäin. Toivottavasti löydät avun tarpeisiisi.
Jutusta näin että käytät kolmea lääkettä, eli stimulanttia, betasalpaajaa ja mielialalääkettä. Kertoisitko mikä betasalpaajan funktio on tässä cocktailissa? Mietin siis että voiko sitä käyttää stimulantin aiheuttaman pärinän tasoittamiseen ja kuinka paljon haittavaikutuksia siitä on? Lääkitykseni on siis satunnainen Elvanse ja satunnainen koska se “pärisee” mulla turhan kovasti.
Stimulanttilääkitys saattaa aiheuttaa sykkeen ja verenpaineen nousua, ja näitä voi tarvittaessa hieman hillitä beetasalpaajalla. Verenpainetta on stimulanttilääkityksen yhteydessä hyvä seurata säännöllisesti, ja ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa jos yläpaine on toistuvasti yli 130 tai alapaine toistuvasti yli 85.