Seisoskelin tänään juna-asemalla odottelemassa junaa, joka — kuten odottaa saattoi — oli hieman myöhässä. Selailin kännykkää, ja yritin epätoivoisesti löytää jotain, millä tappaa aikaa. Akku tyhjeni uhkaavaa vauhtia, ja lippukin oli tietysti vain sähköisenä. Millä ihmeellä ajan saisi kulumaan?

Sitten mietiskelin, että todellako sitä on pakko jatkuvasti pommittaa tajuntaansa tiedolla, tai “tiedolla”, oikeastaan millä tahansa, kunhan ei vain tarvitse vain olla. On sitä ennenkin pärjätty ilman jatkuvaa datavirtaa. Katsoin vielä kertaalleen vaunun ja istumapaikan, ja panin sitten kännykän taskuun.

Tuuli kuljetti lehtiä raiteita pitkin — liekö sitten myöhästymisen syynä kenties lehdet raiteilla tai vastatuuli. Ilma oli hieman kirpakka, tummia pilviä kerääntyi, kohta sataisi. Opiskelijoilla oli ollut villit bileet. Joku oli tehnyt jotain, ja se oli ollut yllättävää. Siitä ei kuitenkaan voinut puhua, koska sitä ei saanut levittää.

Ihmiset saivat staattisen elämän vastapainoksi ex tempore niskajumppaa, kun kääntelivät päätään epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin arvaillen, mistä suunnasta juna lopulta tulisi. Minäpä tiesin, mutta kääntelin silti päätäni muun lauman mukana — ihan vaan huvikseni. Joku käveli koiransa kanssa vielä viimeisen lenkin. Toiset vaihtoivat viimeiset suukot.

Juna tuli. Vaunu ja istumapaikka löytyivät. Facebookin ilmoitusten määrä ei ollut räjähtänyt käsiin. Maailmassa ei ollut tapahtunut mitään, mistä minun olisi pitänyt saada tietää puoli tuntia aikaisemmin. Oikeastaan mitään ei ollut tapahtunut. Paitsi niska oli ehkä hieman vähemmän kipeä, ja hengitys vähän rauhallisempaa.

Voivatko metsäsavanneilla kehittyneet aivomme todella olla ihan OK sen kanssa, että niitä jatkuvasti pommitetaan asioilla, jotka joku on kirjoittanut vain siksi, että joku muu niitä tylsyydenkammossaan lukisi? Onko aina pakko heti saada tietää uusimmista tavoista hyödyntää sukkahousuja? Näin keität kananmunan, ensi viikolla muodissa, kuka ketä miten missä milloin…

Tarviiko aina olla kivaa? Eikö voisi joskus tehdä ihan hyvää, vaikka vain pienen hetken verran, pitää tylsää?